Careless People

There are no big reveals in this book for anyone who is well informed and critical of big tech, but I guess it's good that someone documented details about how hypocritical Sheryl Sandberg is with her white feminism and what an absolutely soulless, self-centered creep Mark Zuckerberg is? Also, more power to anyone publicly exposing their sexual harassers.

On the other hand, this book reminded me of people with those ridiculous "I bought this Tesla before Elon went crazy" bumper stickers. Sarah Wynn-Williams comes across as, at BEST, horribly naive about the most basic facts of capitalism, and she actually seems to see herself as some kind of soft power hero. She admits that when she first started working at Facebook she was stunned by the idea that corporations have no other interest than growth. And her unshakeable, uncritical faith in liberal internationalism is just cringey.

The worst parts to me weren't anything about Facebook, but when Wynn-Williams herself offers the exact kind of clueless, self-centered white Euro-American commentary that she criticizes FB execs for. She brings up the Zika virus only to make it all about herself and refers to "traveling to all these weird places" (cool, tell us how you really feel).

Finally, there's no takeaway. There's no critique of big tech other than how awful the people running it are and how they're accountable to no one. Wynn-Williams leaves open the possibility that these companies could somehow be good if only the right people ran them. The book is interesting as a workplace memoir about working close to top management at a FAANG company, but it's very weak as a supposed "cautionary tale."

Careless people on muistelma Facebookin sisältä vuosilta 2011-2017. Sarah Wynn-Williams työskenteli Facebookin yhteiskuntasuhteiden ja diplomatian parissa ja todistaa kirjassa monia keskeisiä tapahtumia, kuten Myanmarin Rohingya-kansan joukkomurhan ja Facebookin roolin siinä, Kiinaan pyrkimisen ja paljon muuta. Keskeistä kirjassa on yhä toksisemmaksi käyvän työyhteisön ja ylimmän johdon piittaamattomuuden kuvaus.

Työyhteisössä tärkeintä oli kasvu seurauksista piittaamatta ja kaksinaamaisuus julkisuuden suhteen. Julkisuudessa esitettiin tiukkoja eettisiä periaatteita mutta aina ne kasvun tavoittelussa mieluiten unohdettiin. Kirja kuvaa miten yrityksen johto oli piittaamaton vaalivaikuttamisen, ääriliikkeiden ja myös nuorison mielenterveysongelmien suhteen. Kasvua tavoiteltiin myös veljeilemällä epädemokraattisten johtajien kanssa ja muun muassa Kiinalle luvattiin pääsy ja valvonta dataan. Kiina ei kuitenkaan tähän ryhtynyt.

Myanmarissa Internet oli synonyymi Facebookille. Myanmarin Facebookia moderoitiin Irlannista ja moderoinnin kontekstin asiantuntemus oli puutteellista. Sotilasjuntta pystyi ottamaan Facebookin valvontaansa bulvaanien ja murrettujen tilien avulla. Kansankiihotus oli helppoa. Seuraukset tiedetään. Siitähän syntyi muslimivähemmistön kansanmurha.

Tärkeintä kirjassa on Facebookin toksisen ja toksisemmaksi muuttuvan työkulttuurin kuvaus. Työyhteisö oli piilaakson miehisen eliitin johtama ja muutamat naisetkin identifioituivat samaan eliittiin. Eettiset ongelmat ohitettiin olan kohautuksella, jos kasvua oli mahdollista saada.

Kirjassa on aika vähän mitään uutta ja ennen kuulumatonta, mutta työyhteisön kuvauksena tämä on tärkeä. Sinänsä kirjana tämä ei ollut mikään huippukokemus lukea. Kirja oli aika pitkä ja sitä olisi voinut lyhentää runsaasti.

Facebook onnistui saamaan oikeuden kiellon kirjan markkinoinnille. Wynn-Williams ei saa markkinoida kirja, mutta kustantaja saa. Ilmeisesti kirjassa on kiusallisia asioita.