Aleksi Stenberg reviewed Precipice by Robert Harris
Katastrofin partaalla
5 stars
Historialliset trillerit, varsinkin brittiläiset ja varsinkin maailmansotien aikaan sijoittuvat, ovat minusta aina hiton tylsiä: sankarillisen brittiagentin täytyy estää saksalaisten katala juoni tai Churchill murhataan tai maihinnoususuunnitelmat paljastuvat tai natsit saavat kasaan atomipommin. Sota hävitään.
No, kyllähän sen tietää, hävitäänkö. Mitään jännitystä ei ole, kun lopputulos on selvä.
Robert Harrisin Precipice (2024) on toista maata. Kyse on sodasta, muttei sodankäynnistä vaan lähinnä Britannian sisäpolitiikasta ja toisaalta päähenkilöiden henkilökohtaisesta elämästä. Mittakaava on pienempi mutta panokset silti korkeat. Ei lukijan tarvitse tarinalle omistautuakseen jännittää kymmenien miljoonien ihmisten kohtaloa – kaksi riittää. Ja vaikka tarina on tosi, useimmat lukijat tuskin tietävät, kuinka tapauksessa historiallisesti kävi.
Precipice kertoo Britannian pääministeristä H. H. Asquithista ja hänen rakastajattarestaan Venetia Stanleystä muutaman kuukauden aikana juuri ennen 1. maailmansotaa ja sen alussa. Asquithilla on tapana uskoutua Stanleylle poliittisissa ja sotilaallisissa asioissa ja kysyä tältä neuvoja, mikä sodan sytyttyä käy entistäkin kiusallisemmaksi ja vaarallisemmaksi. Jos suhde paljastuu, kyseessä ei ole …
Historialliset trillerit, varsinkin brittiläiset ja varsinkin maailmansotien aikaan sijoittuvat, ovat minusta aina hiton tylsiä: sankarillisen brittiagentin täytyy estää saksalaisten katala juoni tai Churchill murhataan tai maihinnoususuunnitelmat paljastuvat tai natsit saavat kasaan atomipommin. Sota hävitään.
No, kyllähän sen tietää, hävitäänkö. Mitään jännitystä ei ole, kun lopputulos on selvä.
Robert Harrisin Precipice (2024) on toista maata. Kyse on sodasta, muttei sodankäynnistä vaan lähinnä Britannian sisäpolitiikasta ja toisaalta päähenkilöiden henkilökohtaisesta elämästä. Mittakaava on pienempi mutta panokset silti korkeat. Ei lukijan tarvitse tarinalle omistautuakseen jännittää kymmenien miljoonien ihmisten kohtaloa – kaksi riittää. Ja vaikka tarina on tosi, useimmat lukijat tuskin tietävät, kuinka tapauksessa historiallisesti kävi.
Precipice kertoo Britannian pääministeristä H. H. Asquithista ja hänen rakastajattarestaan Venetia Stanleystä muutaman kuukauden aikana juuri ennen 1. maailmansotaa ja sen alussa. Asquithilla on tapana uskoutua Stanleylle poliittisissa ja sotilaallisissa asioissa ja kysyä tältä neuvoja, mikä sodan sytyttyä käy entistäkin kiusallisemmaksi ja vaarallisemmaksi. Jos suhde paljastuu, kyseessä ei ole vain seurapiiriskandaali vaan myös oikeusjuttu luottamuksellisen tiedon levittämisestä.
Romaani pohjautuu pääministerin aitoihin kirjeisiin Stanleylle, jotka ovat hämmästyttävää kyllä säilyneet. Ja hämmästyttäviä ne ovatkin, täynnä rakkautta, täynnä intohimoa, täynnä sotasalaisuuksia. Kirjeet luovat kirjaan käsinkosketeltavan todentunnun: nämä ovat todella Asquithin omia sanoja, juuri näiltä päivältä, näissä tilanteessa. Näin hän tunsi, näin hän ajatteli. Samaan aikaan Harris kokeneena trilleristinä luo niiden ympärille juonen ja puitteet, jotka eivät todenmukaisuudessaan jää kirjeistä jälkeen.
Näin historiallinen jännäri pitää tehdä. Precipice on sataprosenttisen historiallinen ja sataprosenttisen jännittävä.